Miksi juuri pihakoira?

Kun menetin rakkaan pienen borderterrierini Lindan, minun oli aivan pakko saada joskus uusi pieni koira. Halusin kuitenkin pehmeämmän rodun kuin terrierin. Lisätoiveeni oli iloinen, kirjava ja lapsien kanssa toimeentuleva tyyppi, semmoinen joka pysyy mukana työssä talleilla. Vähän niinkuin minä itse. Eloisa ja iloinen. Rakastan lapsia ja viihdyn tallilla.

Näillä kriteereillä aloin etsiä koiraa. Löytyikin brassi,mutta se oli terrieri, sitten koikkeri ja pihakoira. Mikä ihmeen pihis? Huomasin että meidän lähellä on jopa kasvattajia. Tutustuin rotuun lähemmin ja hurmaannuin täysin. Pakko tavata rodun edustajia! Kuulosti aivan minun koiralta.

Kun vihdoin pääsin tutustumaan Maikkiin ja Pihapolun pentuesuunnitelmiin, lopun te monet tiedättekin...En ole koskaan katunut päätöstäni hankkia pihakoira ja nyt minun tekee mieli niitä lisää. Yllätys.

Huonot puolet?Niitäkin on varmasti. Jotkut yksilöt haukkuvat herkästi, ilmoittavat kyllä jos ovella on joku. Eivät kuitenkaan ole vihaisia tulijaa kohtaan, lähinnä yli-innokkaita. Toinen "huono" puoli on ohut turkki. Kylmällä säällä puettava rotu, joka palelee helposti jos ei ole tottunut ulkoilemaan pitkiä aikoja. Liikunta ja touhu lämmittää!

Martti-poika ja Ronda-äiti