Olipa kerran talvi ja pieni asiakas. Äiti ei saanut lähteä viereltä, pelotti mennä ponin selkään kun ikävä kokemus painoi mieltä. Tahto oli kuitenkin kova. Ensimmäisessä mutkassa tuli niin iso itku että piti kääntyä tallille takaisin. Ensi kerralla sitten. Pelotti ihan liian paljon.

Seuraavalla kerralla vain harjattiin. Sitten useasti köllöteltiin ponin pehmoisessa lämpimässä selässä masullaan, kuunneltiin kuinka se huokaili ja maiskutti. Melkein tyttöäkin nukutti lämpimän fleecepeiton alla. "Enää ei pelota, ensi kerralla ratsastetaan". Ihanaa.

Äiti mukaan, yksin ei uskalla. Aluksi mentiin vain pikkupätkiä, aina shettiksellä. Monet monet kerrat hiljakseen käveltiin, joskus uskallettiin jopa ilman satulaa. Sitten kokeiltiin jo viikkojen päästä ravatakin.

Tuli kesä. "Poimitko mulle noi mansikat, jooko", ja miehän poimin. Tyttö nauroi kun rämmin ojassa keräämässä mansikoita ja hän istui ponin selässä käsi ojossa. Kerättiin kukkiakin äidille vietäväksi ja naurettiin taas jollekin jutulle. Poni löntysti pitkin peltotietä ja tyttö höpötti hassuja juttujaan, nautittiin auringosta.

Tyttö kasvaa ihan silmissä, taluttelee ja höpöttelee, uskaltaa harjata isompiakin. Viimein haluaa jo isomman selkään ettei aina vaan ponilla. Toki mennään, samalle tutulle peltotielle. Vilja on ihan keltaista ja ihmetellään maassa lojuvaa ohraa, kuormasta pudonnut varmaan. "Ravataanko vähän vielä?", ja niin me juostaan. Tyttö tukka hulmuten ison ponin selässä, minä juoksen rinnalla. Olen siinä lähellä kokoajan, pidän kiinni narusta enkä päästä irti. Lupasinhan sen.

Kohta se talvi tulee, on niin kylmäkin. Tänään tyttö ratsasti taas isolla ponilla,ihan itse. Välillä liinassa, toisinaan hetken irti. Uskaltaa jo ravata, mennään puomeja ja pujotellaan kartioita. Pieniä mukavia tehtäviä ja kaverin kanssa jutustelua, kannustetaan toisiakin. Silitetään ja halitaan ponia.

"Hieno poni",tyttö sanoo. Mun on pakko sanoa että "hieno sinä" ja taputtaa tyttöä. Nauretaan vähän yhdessä.

Oon niin ylpeä. Omasta työstä, poneista ja näistä päivänpaisteista joita mulla täällä käy. Jokainen tarina ja onnistunut hetki tuntuu makeammalta kun yksikään euro. Niin se vain on. Joka kerta kun joku voittaa itsensä ja tuntee olevansa riittävän hyvä, olen niin onnellinen.

<3 Sanna